Pehmeä lasku

Koulu jatkui tänään normaalisti luennoilla. Eilinen suhteellisen raskas päivä oli nopeasti pois mielestä ja rutiinit ennallaan kun pääsi koulun ovista sisään. Ensin selvitetään luokka, sitten kuppi kuumaa ja opiskelufiilis oli päällä. Tätä kesti siihen asti kun itse luento alkoi. Ei vainkaan, mukavaa oli vaihteeksi olla kuunteluoppilaana ja saada selville mitä tuleman pitää tässä opintokokonaisuudessa.

Me täällä Kokkolan yksikössämme opiskelemme PBL-menetelmällä. PBL = Problem Based Learning, tai tuttavallisemmin Panic Based Learning. Näistä jälkimmäinen mielestäni kuvaa paremmin kyseistä oppimismenetelmää. Tässä oppimistavassa käydään istuntoja läpi omalla ryhmällä, tällä hetkellä ryhmämme on aika äijä-henkinen, sillä kaikki luokan 9 isäntää istuvat saman pöydän ääressä ja ratkovat enemmän tai vähemmän tyhmillä päillään ongelmaa (herätettä) jonka opettajat meille ovat keksineet. Sitten viikon päästä pitäisi kaikilla olla oma vastaus laatimaamme kysymykseen valmiina ja sitten puhutaan vielä asiat läpi. Tämän viikkoisessa herätteessä opettajat ajoivat takaa olkapäävammaisen, hoitoon sitoutumattoman keski-iän ylittäeen miehen, joka oli lisäksi jääräpää, hoitoon motivoittamista. Tämä siis lyhyt versio asiasta. Herätteet voivat olla minkälaisia tahansa, tänään näimme opettajien suunniteleman draaman. Hyvä tapa opiskella, kunhan vain porukka on hyvä – ja me kuulumme kaikki ehdottomasti A-ryhmään.

Kirurginen hoitotyö on pääteemanamme nyt tämän jakson. Hyvät valmiudet tulisi hankkia ennen toukokuussa alkavaa harjoittelua ja nyt on siihen hyvä mahdollisuus. Vurossa on siis hyvät naiset ja herrat kovaa pänttäämistä, instrumenttien opettelemista ja mikä tärkeintä: oman aseptisen omatunnon hiomista. Kaiken äsken mainitun lisäksi tarjolla on tragikoomisia hetkiä pulkkamäessä ja sen ulkopuolella, sen parhaan porukan kesken, luokkamme kesken. Täyty sanoa, että oli mukava palata kouluun pitkästä aikaa.