Nyt on jotain vikaa kirjoittajassa, kun kirjoittamisesta ei selkeästikkään tule yhtään mitään.. Siis voitteko kuvitella, että tällaisen pienen blogin aikaansaaminen vaatii monen tunnin ja päivän psyykkausta ja pohtimista.. Vielä tyhmempää on se, että kirjottaessani unohdan vähintään puolet tärkeistä asioita, joita mun pitäis kertoa.. voi ähinä ja puhina..
Nyt on koulu tältä jaksolta ohi, tai ei koulu, vaan lähiopetus.. Ja nyt meillä alkaa ensimmäinen harjoittelu, jota on odotettu! Ja koska omalla harjoittelupaikalla työ on iltatyötä, voisin elätellä toiveita aamuisesta energiapiikistä, jonka avulla saisin asioita hoidettua helposti (esim. koulu tehtäviä, blogeja, juoksevia asioita, kuntoa).. Kyllä tuntuu, että paljon toiveita kohdistuu näihin aamuihin..
Vähintään neljä viikkoa yksin oloa, totutun kämppiksen ollessa kotipuolessaan harjoittelussa.. Minkäköhän näköinen on tämä asunto, kun harjoittelu ja "lähiopetukseton jakso", eli hiihtoloma, on ohi? Taitaa olla hävityksen kauhistus odottamassa täällä, ellen sitten oikeasti pysty ottamaan itseäni niskasta kiinni ja siivoamaan sotkujani oma-aloitteisesti.. Toivoa sopii..
