kovaa kyytiä kohti harjottelua, huh huh! se on jännä tää koulu. vasta kun tulit reenaamasta kliinisiä taitojas ja koulun penkiltä luulit hakevasi lisää tietoa (toki sitä tietoa tuli) taas heitetään kentälle tekemään temppuja. kenttä ja temppu ovat sanoja, joita koulumme opettajat eivät hyväksy käytettävän (vinkkinä tuleville opiskeljoille). kuitenkin hyvillä fiiliksillä mennään eteenpäin, vaikkakin tänään flunssa veti allekirjoittaneen eturintamalta huilaamaan emännän viereen kotiin. taudeista pahin - lentsu!
tosiaan harjoittelu tulee kovaa kyytiä ja nyt vain väkerretään tehtäviä pois alta ja luetaan kovaa kyytiä torstaina olevaan kokeeseen, toivottavasti siihen mennessä tervehtyisi. joskin kuumehoureissani voisin kokea olevani jopa maarit castren (kaikkia joita ensihoito kiinnostaa tietää henkilön!) tai joku muu. toivattavasti se joku muu olisi jollain tavalla hoitoalaan liittyvä henkilö - edes vahtimestari. tämän lauseen kirjoitettuani muistan ottaa LÄÄKKEET! noniin, oltiin taas kivasti siinä jännän äärellä.
huumori on hyvin tärkeä osa hoitotyötä ja opiskeluelämää. huumori lähtee itsestä ja se jakaantuu muille. koulussa tiedät että on erilaisia tyyppejä, mutta nuo tyypit on testattu pääsykokeessa ja ne mahtuvat marginaaliin, joten oletettavaa on että he ovat kanssasi saman henkisiä. joten ei muutakun kertomaan vitsejä. itsellä ei tule ainuttakaan mieleen. tosin kerran sanoin alkavani koomikoksi, stand-uppia mietin - kaikki nauroivat. nyt kun olen koomikko - ketään ei enää naurata.
that's all folks! (for now)
